HX-hanke: Kandidaatit esittelyssä

Suomen seuraavan hävittäjän valintaa ja hankintaa hallinnoivassa HX-hankkeessa ovat mukana seuraavat hävittäjät:

F-35 Lighting II

F-35 hävittäjää voi pitää kilpailun ennakkosuosikkina. Alkujaan se tunnettiin nimellä Joint Strike Fighter (Joint – tarkoittaen että se on yhteinen ilmavoimille sekä merivoimien ja merijälkaväen ilmailulle). Sen kehittämiseen ja käyttöönottoon on liittynyt lukemattomia käänteitä ja paljon ongelmia. Budjetti on ylittynyt ja projektin mielekkyys on ehditty kyseenalaistaa useita kertoja. Tämä on kokonaisuutena ollut kaikkien aikojen kallein sotilaallinen kehitysprojekti kautta aikain.

Koneella on ollut skeptikkonsa myös suorituskyvyn kannalta: se on nähty eräänlaisena komitean tuottamana kompromissina joka ei yllä F-22 Raptorin kaltaisen ilmaherruushävittäjän tasolle.

Kaikista lastentaudeista huolimatta kyseessä on silti kone joka tarjoaa valmistuttuaan kykyjä joita kilpailijoilla ei ole. Se on HX-kandidaateista ainoa aidosti 5. sukupolven häivehävittäjä. Elektronisen sodankäynnin kyvyt ovat myös olleet vahvassa roolissa kehitystyössä. Valmistuksen suunnitellaan jatkuvan vuoteen 2037 asti, ja tavoitteena on että kone palvelee aina 2070-luvulle saakka.

Suuri käyttäjäkunta takaa että kehitystyö ja päivitykset jatkuvat elinkaaren ajan. Poisjääneitä maitakin on jo ehtinyt tosin matkan varrella tulla: Kanadassa hankinta meni jäihin kustannusten ylityttyä ja Turkin osalta yhteistyö katkesi sen hankittua venäläisen S-400 ilmatorjuntajärjestelmän.

Silti mukana on laaja joukko ilma- ja merivoimia. Nato-maiden lisäksi koneita on tilattu muun muassa Australiaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan. Israelissa F35I Adir koneet ovat jo olleet operatiivisessa käytössä. Vahvistamattomien tietojen mukaan niillä olisi lennetty Irakin lisäksi myös Beirutin ja jopa Teheranin taivaalla.

Eräänlaista taistelukokemustakin siis on F-35:lla jo vyön alla, tosin varsin pienessä mittakaavassa vielä. Joka tapauksessa voidaan todeta että F-35 on tällä hetkellä se jota vastaan muiden kandidaattien on todistettava olevansa parempi vaihtoehto.

Boeing F/A-18 Super Hornet

Super Hornet on kehitetty suomalaisille tutun McDonnel Douglas F/A-18 Hornetin pohjalta. Vaihtoehdon vahvuus kilpailussa onkin ehkä se että Hornetien suorityskykyyn ollaan ilmavoimissa oltu yleisesti tyytyväisiä. Miksipä parempi versio siis soveltuisi myös tehtävään?

Super Hornet on useissa maissa ja myös kotimaassaan nähty valmiina vaihtoehtona F-35 viivästyneen kehityksen aikana. Esimerkiksi Australia aikoo hankkia tulevaisuudessa myös F-35 hävittäjiä, mutta Super Hornet otettiin käyttöön 2010 korvaamaan pahasti ikääntyneet F-111 koneet.

Boeing heitti tarjoukseen myös mielenkiintoisen lisäoption: osa tarjouksen koneista olisi kaksipaikkaisia EA-18G Growler-versioita, jotka on suunniteltu elektroniseen sodankäyntiin. Australia hankki näitä 12 kappaletta.

Onko Super Hornetien pohjalla oleva teknologia kuitenkin jo liian vanhaa? Suomen HX-hävittäjien kun pitäisi pysyä ilmassa vuosikymmeniä. Myös vähäinen käyttäjämäärä herättää kysymyksiä esimerkiksi tulevien päivitysten osalta.

Dassault Rafale

Ranskalaisen Rafalen historia ulottuu 80-luvulle. Se kehitettiin Ranskan irtauduttua Eurofighter ohjelmasta. Nykyään käytössä ovat Rafale C, kaksipaikkainen B ja lentotukialuksille suunniteltu M. Rafalen vahvuuksiin kuuluu että se on jo ns. combat proven, eli tositoimissa koeteltu. Rafale on osallistunut operaatioihin Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Irakissa ja Malissa.

Koneen menestys vientimarkkinoilla on kuitenkin ollut vaihtelevaa. Yksikään läntinen maa ei ole sitä valinnut, vaikka toki useampi projekti on kesken. Tällä hetkellä konetta operoivat Ranskan lisäksi Egypti ja Qatar. Intia on myös vastaanottanut ensimmäisen koneen suunnitellusta 36:sta.

Rafael on nätti kone ja epäilemättä myös kyvykäs. Se olisi kuitenkin varmasti todellinen yllätysvalinta. Vaadittaisiin luultavasti erittäin houkuttelevaa pakettia esimerkiksi vastakauppojen osalta jotta tämä ohittaisi Suomelle läheisempien yhteistyökumppaneiden vaihtoehdot.

Eurofighter Typhoon

Eurooppalainen yhteistyöprojekti Typhoon lensi ensimmäisen kerran vuonna 1994. Nykyään se muodostaa ilmavoimien rungon Iso-Britanniassa, Saksassa, Italiassa ja Espanjassa. Vienti on myös vetänyt ennen kaikkea Lähi-idän suunnalla: koneita löytyy Saudi-Arabian, Omanin, Kuwaitin ja Qatarin ilmavoimilta. Itävalta operoi myös 15 Typhoonia, mutta tämän hetken suunnitelma on luopua niistä kustannusten säästämiseksi.

Iso-Britannia siirtynee lähitulevaisuudessa F-35 pohjaisiin ilmavoimiin, mutta ainakin Saksan ja Espanjan osalta se säilyy edelleen ykköskoneena. Useamman vientimaan mukana olo myös ennustaa hyvää jatkokehittelyn ja päivitysten osalta. Onko Eurofighter enää kuitenkaan sellainen kapasiteettiloikka jota ilmavoimille etsitään?

Saab JAS 39 Gripen

Ruotsalaishävittäjällä on yksi suuri kilpailuetu jota muilla kandidaateilla ei ole: Se on kotoisin naapurimaa Ruotsista. Tämä tekee siitä monelle poliittisesti “nato-hävittäjiä” mielyttävämmän vaihtoehdon. Sen hankkiminen olisi suuri askel maiden välisessä puolustusyhteistyössä.

Kone saattaisi myös pienempänä yksimoottorisena hävittäjänä olla halvempi operoida. Tarjoukseen on kylkiäisenä laitettu myös kaksi GlobalEye-valvontakonetta. Gripenin vientiponnistelut ovat olleet mittavat. ja vanhempia Gripeneitä on viety mm. Etelä-Afrikkaan ja Brasiliaan.

Suomelle tarjotaan kuitenkin koneen uutta E- tyyppiä (sekä kaksipaikkaista F-Gripeniä). Kyseessä on aivan tuore tulokas, joten suorityskykyjen arviointi on toistaiseksi ollut hankalaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *