Valtion rahapeliyhtiö Veikkaus on uuden tilanteen edessä, kun Suomen perinteinen rahapelimonopoli ollaan purkamassa ja siirtymässä lisenssijärjestelmään. Samaan aikaan Suomen puolustusmenot ovat voimakkaassa kasvussa NATO-jäsenyyden ja Euroopan kiristyneen turvallisuustilanteen myötä.
Julkisuudessa onkin väläytelty ajatusta, että Veikkauksesta voitaisiin myydä osa rahoittamaan puolustuksen menoja.
Rahapelimonopoli purkautuu lisenssimalliksi
Suomen rahapelijärjestelmässä on käynnissä historiallinen muutos. Petteri Orpon hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, joka käytännössä tarkoittaa Veikkauksen monopolin purkamista tietyissä rahapeleissä.
Veikkauksen nykyinen yksinoikeus vedonlyöntiin ja nettikasinopeleihin päättyy vuoden 2026 lopulla, kun nämä pelimuodot avataan lisenssipohjaiselle kilpailulle. Käytännössä Suomi alkaa myöntää lisenssejä myös kansainvälisille peliyhtiöille, jotka voivat toimia Suomen markkinoilla – edellyttäen että ne noudattavat Suomen lakia ja maksavat voitostaan verot Suomeen.
Lisenssijärjestelmän myötä Veikkauksen rooli muuttuu. Yhtiö menettää yksinoikeutensa internetin rahapeleihin ja urheiluvedonlyöntiin, mutta säilyttää yhä monopoliaseman tietyissä pelimuodoissa, kuten lotto-arvonnoissa, raaputusarvoissa sekä fyysisissä rahapeliautomaateissa ja kasinopeleissä.
Uudistuksen tavoitteena on hallitusohjelman mukaan suitsea nykytilannetta, jossa ulkomaiset nettikasinot vievät yhä suuremmat siivun pelirahoista, sekä pienentää rahapelihaittoja kotimaisella sääntelyllä. Samalla muutos kuitenkin mahdollistaa sen, että Veikkaus lakkaa olemasta kokonaan valtion suojattu monopoliyhtiö ja osasta sen liiketoimintaa tulee markkinaehtoista.
Puolustusbudjetit jyrkässä kasvussa
Venäjän hyökkäyssodan myötä Euroopan maat ovat lisänneet puolustusmenojaan voimakkaasti, ja myös Suomi on nostanut panostuksiaan ennätysvauhtia. Suomen puolustusbudjetti vuodelle 2024 on noin 6 miljardia euroa, mikä on lähes kaksinkertainen summa vuoteen 2020 nähden.
Suomi ylittää NATO-maiden yhteisen kahden prosentin BKT-tavoitteen selvästi (vuonna 2024 puolustusmenot ovat arviolta 2,41 % bruttokansantuotteesta). Viimeaikainen menojen kasvu selittyy osin suurilla kertahankinnoilla, kuten uusien hävittäjien ja laivaston alusten tilauksilla.
Kasvu on vasta alkua, sillä puolustusmenojen tason odotetaan nousevan Suomessa vielä useilla miljardeilla euroilla vuodessa lähivuosina. NATO-jäsenyys ja yleinen turvallisuustilanne edellyttävät pysyvästi korkeampaa panostusta puolustukseen. Useat Euroopan maat ovat sitoutuneet korottamaan menonsa vähintään NATO:n edellyttämään tasoon, ja esimerkiksi Puola ja Baltian maat käyttävät jo 3–4 % BKT:sta puolustukseensa.
Suomessa puolustuksen menot ovatkin nousseet budjetin leikkauspaineiden keskellä keskeiseksi kysymykseksi: mistä löydetään rahoitus uudelle, korkeammalle menotasolle?
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on painottanut, että kasvavat puolustusmenot on rahoitettava ensisijaisesti talouskasvulla ja menojen priorisoinnilla, ei lisävelalla. Myös muut hallituspuolueiden edustajat ovat todenneet, että puolustusmenojen pysyvä lisäys vaatii rakenteellisia ratkaisuja julkiseen talouteen – kyse ei ole yksittäisestä kertaluonteisesta menopiikistä. Julkisuudessa on kuitenkin pohdittu myös luovia rahoituskeinoja, joilla valtion kassaan saataisiin kertaluontoisesti lisää varoja.
Veikkauksen myynti puolustusrahoituksen lähteenä
Yksi esiin nostettu idea on valtion omistaman Veikkauksen osittainen yksityistäminen. Konkreettisesti on puhuttu jopa 49 prosentin vähemmistöosuuden myymisestä yhtiöstä ja myyntitulojen ohjaamisesta puolustusmenoihin. Tällä keinolla voisi arvioiden mukaan kertyä miljardiluokan tuotto, mikä auttaisi kattamaan lähivuosien puolustusinvestointeja.
Veikkauksen lisenssijärjestelmään siirtyminen tekee tällaisen myynnin periaatteessa mahdolliseksi, sillä yhtiö tulisi osittain toimimaan kilpailluilla markkinoilla vuodesta 2027 alkaen. Ajoitus tarkoittaa, että mahdollinen myyntipäätös jäisi käytännössä seuraavan hallituksen tehtäväksi.
Ajatus Veikkauksen ”myymisestä aseisiin” on kuitenkin herättänyt poliittista varovaisuutta. Hallituksessa tai edes oppositiossa ei ole toistaiseksi aktiivisesti lämpenemistä idealle. ”Veikkauksen myynnistä ei ole keskusteltu,” valtiovarainministeri Purra painottaa hallituksen linjaa .
RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz muistuttaa, että valtion budjetissa tulo- ja menopuoli on saatava tasapainoon mieluummin muilla keinoin kuin kertaluonteisilla omaisuuden myynneillä. Hänen mukaansa puolustuksen menojen kasvu ei ole tilapäinen yksittäispanostus, vaan pitkäaikainen sitoumus, joten rahoituslähteidenkin on oltava kestäviä.
Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman puolestaan pitää vielä tässä vaiheessa ennenaikaisena spekuloida Veikkauksen myynnillä tai sen tuottojen korvamerkkaamisella puolustukselle – mahdolliset tuototkin realisoituisivat valtiolle vasta viiveellä vuosien päästä.
Myös opposition puolella on pohdittu Veikkauksen tulevaisuutta. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n riveissä ajatus Veikkauksen vähemmistöosuuden myynnistä saa periaatteessa kannatusta juuri siinä vaiheessa, kun osa Veikkauksen toiminnoista siirtyy lisenssimalliin kilpailluille markkinoille. ”Silloin on syytä arvioida, onko valtiolla enää strategista intressiä olla yhtiössä omistajana,” perustelee SDP:n kansanedustaja Joona Räsänen viitaten muuttuvaan markkinatilanteeseen.
Räsänen kuitenkin käyttäisi myyntitulot mieluummin muualle kuin puolustukseen, esimerkiksi kasvuyritysten rahoitukseen. Hänen mukaansa puolustuksen tarpeita on vaikea rahoittaa pidemmän päälle kertaluonteisilla tuloilla, mikä heijastaa samaa varovaisuutta kertaluontoisten ratkaisujen riittävyydestä kuin hallituspuolueissakin on tuotu esiin.
Oppositiopuolue keskustan varapuheenjohtaja Markus Lohi yhtyy näkemykseen, että puolustusmenoja ei haluta suoraan kytkeä Veikkauksen mahdolliseen myyntiin. Lohi korostaa, että jokaista valtion omaisuuden myyntiä on punnittava myös sen vaikutuksilla valtion tuleviin tuottoihin – Veikkauksen tapauksessa osittainenkin myynti tarkoittaisi valtiolle jatkossa pienempiä osinkotuloja.
Taloustieteilijät ovat arvioineet Veikkauksen myyntiajatusta kriittisesti. Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professori Niku Määttänen huomauttaa, että ”veronmaksajan kannalta ei ole suurta väliä, rahoitetaanko kasvavat puolustusmenot valtion omaisuutta myymällä vai velkaa ottamalla”.
Kummassakin tapauksessa julkisen talouden kannalta tulee tulevaisuudessa kustannus: omaisuuden myynti vähentää valtion tulevia osinkotuloja, kun taas velanotto kasvattaa korkomenoja. Määttäsen mukaan yksittäisiin investointeihin (kuten kertahankintoihin) on luontevaa ottaa velkaa sen sijaan, että turvauduttaisiin tilapäisiin veronkorotuksiin tai menoleikkauksiin, mutta puolustusmenojen tason pysyvään nostoon tarvitaan rakenteellisia toimia – menoja on asetettava tärkeysjärjestykseen ja joko karsittava muualta tai vastaavasti kiristettävä verotusta.
Tämä linjaus tukee ajatusta, että puolustuksen kaltaisen pitkäjänteisen menolisäyksen rahoitus pohjautuu ennemmin vakaaseen talouspolitiikkaan kuin kertaluonteisiin “hopealuoti”-ratkaisuihin.
Kaiken kaikkiaan Veikkauksen tulevaisuudesta käytävä keskustelu kuvastaa valtionomaisuuden hallinnan laajempaa pohdintaa. Valtion kassassa arvokkaana pidettyä omaisuutta voidaan harkita myytäväksi vain kerran, joten päätös vaatii huolellisen hyötyjen ja haittojen arvioinnin. Toistaiseksi poliittinen yhteisymmärrys näyttää olevan, että puolustusmenojen nousun kaltaiseen haasteeseen on ensisijaisesti vastattava talouden kasvua vauhdittamalla ja julkisia menoja uudelleenkohdentamalla – kuitenkaan mitään rahoitusvaihtoehtoa pois sulkematta.
EU:n ReArm Europe – yhteinen varustelustrategia taustalla
Euroopan komission Berlaymont-rakennus Brysselissä. Komission maaliskuussa 2025 julkistama ReArm Europe -strategia on osa laajempaa suunnitelmaa, jolla EU-maat pyritään saamaan vahvistamaan puolustuskykyään ja puolustusteollisuuden pohjaa.
Puolustusmenojen kasvu ei ole pelkästään Suomen kansallinen haaste, vaan siihen vastataan myös Euroopan unionin tasolla. Euroopan komissio esitteli maaliskuussa 2025 Readiness 2030 -suunnitelman, johon sisältyy puolustuksen valkoinen kirja sekä niin kutsuttu ReArm Europe -toimenpidepaketti.
Kyseessä on kunnianhimoinen strategia, jonka avulla jäsenmaille tarjotaan uusia taloudellisia keinoja lisätä puolustusinvestointejaan. ReArm Europe -suunnitelman ytimessä on ajatus eurooppalaisen puolustusvalmiuden uudelleenvarustamisesta: tavoitteena on sekä vastata akuutisti Ukrainan tueksi tarvittavaan aseapuun että parantaa Euroopan omaa turvallisuutta pitkällä aikavälillä.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on korostanut, että ReArm Europe -paketilla mahdollistetaan yli 800 miljardin euron käyttäminen puolustukseen tulevina vuosina. Käytännössä tämä tapahtuu usealla rinnakkaisella keinolla:
- Joustoa jäsenmaiden budjettikuriin: EU on valmis löysentämään finanssipoliittisia sääntöjä puolustusmenojen osalta. Jäsenmaille on ehdotettu ns. vakaus- ja kasvusopimuksen poikkeuslausekkeen käyttöä, jonka myötä puolustusmenojen kasvua sallittaisiin tiettyyn rajaan saakka ilman, että liiallisen alijäämän rajoja rikotaan. Tällä tavoin maat voivat lisätä panostuksiaan puolustukseen tinkimättä EU:n alijäämäsäännöistä.
- Yhteinen rahoitusinstrumentti (SAFE): Komissio ehdottaa uutta Euroopan turvallisuutta edistävää rahoitusvälinettä, joka tunnetaan epävirallisesti nimellä SAFE. Sen puitteissa komissio ottaisi enintään 150 miljardin euron lainan pääomamarkkinoilta ja kanavoisi nämä varat jäsenmaille edullisina lainoina puolustushankkeisiin. Jäsenmaat voisivat näin rahoittaa nopeasti merkittäviä yhteishankintoja asejärjestelmistä ja kalustosta eurooppalaisilta toimittajilta. Pääministeri Petteri Orpo on arvioinut, että Suomen kannattaa hyödyntää tätä komission tarjoamaa lainamahdollisuutta, koska EU pystyy lainaamaan markkinoilta jäsenmaita edullisemmin – näin Suomi saisi rahoitusta puolustushankintoihin matalammalla korolla.
- Yhteishankintojen ja eurooppalaisen puolustusteollisuuden edistäminen: ReArm Europe -suunnitelman kautta EU pyrkii ohjaamaan jäsenmaita tekemään puolustusmateriaaliostot entistä enemmän yhdessä ja EU:n sisältä. Tarkoitus on keskittää kysyntää eurooppalaisille valmistajille, korjata hajanaisia hankintakäytäntöjä ja saavuttaa mittakaavaetuja yhteishankinnoilla. Komission linjausten mukaan tilauksia halutaan suunnata EU-alueelle, ja riippuvuutta EU:n ulkopuolisista – erityisesti Yhdysvaltain – sotilasvalmistajista pyritään vähentämään. Tämä ei kuitenkaan sulje pois yhteistyötä kumppanimaiden kanssa: ohjelmassa mainitaan myös kumppanuuksien vahvistaminen samanmielisten maiden kanssa globaalisti sekä mahdollisuus esimerkiksi Ukrainan ja EFTA-maiden osallistua yhteishankintoihin.
ReArm Europe -pakettiin liittyvä puolustuksen valkoinen kirja kartoittaa lisäksi keskeisiä investointitarpeita ja puolustuskyvyn puutteita Euroopassa. Siinä on tunnistettu joukko kriittisiä osa-alueita, joihin tarvitaan panostuksia – aina ilmatorjunnasta ja tykistöstä miehittämättömiin järjestelmiin, kyberpuolustukseen ja uusiin teknologioihin.
EU:n jäsenmaat ovat edelleen itse vastuussa oman puolustustarviketeollisuutensa kehittämisestä, mutta valkoisessa kirjassa korostetaan yhteistyön lisäämistä: ”radikaalisti muuttunut turvallisuusympäristö yhdistettynä jäsenmaiden akuutteihin suorituskykyvajeisiin vaatii entistä enemmän yhteistyötä jäsenmaiden kesken puolustuskyvyn uudelleen rakentamiseksi”.
EU-maiden johtajat ottivat ReArm Europe -suunnitelman pääosin myönteisesti vastaan, joskin esimerkiksi Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on kritisoinut termin “uudelleenaseistaminen Euroopassa” (ReArm Europe) kaikuja ja peräänkuuluttanut pehmeänkin turvallisuusvoiman merkitystä. Tämä heijastaa eurooppalaisessa keskustelussa vallitsevaa tasapainoilua: samalla kun on laajasti tunnustettu tarve lisätä puolustusmenoja ja -yhteistyötä Venäjän uhan vuoksi, halutaan varmistaa, että toimet nauttivat poliittista hyväksyttävyyttä kaikissa jäsenmaissa.
Suomen kannalta EU:n uusi puolustusstrategia tarjoaa sekä mahdollisuuksia että tukea. Kuten edellä todettiin, suomalaiset päättäjät seuraavat tarkasti, mitä EU:n kautta on saatavissa – niin sääntöjoustoja kuin rahoitusapua. Jo nyt EU on päättänyt esimerkiksi, että liiallisen alijäämän menettely joustaa niiden maiden osalta, jotka merkittävästi lisäävät puolustusmenojaan.
Tämä antaa Suomellekin liikkumavaraa kasvattaa budjettiaan puolustuksen osalta ilman välitöntä pelkoa EU-sanktioista. Lisäksi yhteiseurooppalaiset hankkeet voivat tuoda tehokkuutta: yhdessä muiden maiden kanssa tehtävät kalustohankinnat alentavat yksikkökustannuksia ja nopeuttavat toimituksia, kun teollisuudelle syntyy varmuutta suuremmista tilauksista.
On selvää, että puolustuksen vahvistaminen rahoitetaan monin rinnakkaisin keinoin. Suomen tapauksessa talouskasvun vauhdittaminen, menojen uudelleenarviointi ja EU:n tarjoamien joustojen hyödyntäminen muodostavat ensilinjan ratkaisut. Veikkauksen kaltaisen valtionyhtiön osittainen myynti on yksi palanen tässä paletissa, mutta poliittinen konsensus vaikuttaa olevan, että se ei ole mikään yksiselitteinen ratkaisu ongelmaan.
Sen sijaan Suomen pitkän aikavälin puolustusmenoihin vastaaminen nojaa sekä kansallisiin päätöksiin että eurooppalaiseen yhteisvastuuseen. ReArm Europe -strategian hengessä jokainen maa tekee oman osansa, mutta yhteinen rintama vahvistuu jakamalla taakkaa fiksusti. Suomessa tämä tarkoittaa, että valtion omaisuutta koskevat päätökset – kuten Veikkauksen kohtalo – punnitaan tarkoin osana isompaa kuvaa: miten turvata maanpuolustus kestävästi muuttuvassa maailmantilanteessa.